Tukholma ja Tallinna

Kukapa suomalainen ei rakastaisi Tukholmaa ja Tallinnaa? Noh, ollaanpa ihan rehellisiä – juuri kukaan suomalaisista ei rakasta näitä kaupunkeja. Syynä tähän on erityisesti se, että varsin iso osa meistä suomalaisista ei ole koskaan astunut jalallaankaan minkään muun maan kamaralle kuin Suomen, Ruotsin ja Viron. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että nämä naapurivaltiommekin ovat paitsi varsin lähellä, niissä pääsee vierailemaan laivalla. Moni suomalainen ei ole koskaan lentänyt lentokoneella, mutta näihin maihin ei lentokonetta tarvitakaan.

Tässä tekstissämme käymme lävitse näitä kahta suomalaisten suosikkikohdetta ja sitä, millainen suhde meillä niihin ylipäätään on. Aloitetaan toki rakkaasta länsinaapuristamme.

Tukholma

Tukholma on luonnollisestikin Ruotsin pääkaupunki, ja sellaisenaan se on aika lailla ainoa tuttu ruotsalainen kaupunki meille. Toki uutisissa ja muissa yhteyksissä puhutaan myös vaikkapa Malmöstä, mutta paljon muita paikannimiä ei tästä maasta paljon tulekaan mieleen.

Me suomalaiset matkaamme kaupunkiin pääasiassa joko Silja Linen tai Viking Linen kyydissä, ja matkat kestävät yhteensä vain vajaat 3 päivää. Tämä aika jakautuu tavallisesti seuraavasti:

  1. päivä: Lähtö Suomesta ja yöpyminen laivalla
  2. päivä: Muutama tunti vapaata aikaa Tukholmassa; illalla lähtö takaisin ja yöpyminen laivassa
  3. päivä: Saapuminen aamusta Suomeen

Tämän lyhyen repäisyn aikana ei ehdi kovinkaan paljon länsinaapurin kaupunkia nähdä, vaan vain lähinnä käydä tsekkaamassa nopeasti esimerkiksi kuninkaanlinnan ja Sergelin torin. Tämän jälkeen ihmiset ovat sitten valmiita sanomaan, että he ovat käyneet Ruotsissa. Ja tottahan se onkin, että he ovat nimenomaan käyneet siellä, eivät niinkään olleet siellä.

Minä olen viettänyt vuonna 2016 Euroviisujen yhteydessä Tukholmassa peräti 10 päivää putkeen. Tällainen aika auttaa jo kokemaan olonsa jokseenkin ruotsalaiseksi. Noh, ei nyt ehkä sentään, mutta on huomattavan eri asia tosiaan käydä jossain ja elää jossain.

Kun vieraassa maassa ja kaupungissa alkaa vähitellen kertyä rutiineja ja esimerkiksi tutut kaupanpitäjät alkavat morjestamaan kuin vanhaa asiakasta, niin voi ajatella, että ei ole enää mikä tahansa tusinaturisti. Tietenkin vielä aivan oma juttunsa olisi oikeasti asua Ruotsissa useampia kuukausia ja näin ollen tutustua muun muassa erilaisiin byrokraattisiin käytäntöihin aina työnhausta ja palkanmaksusta asumiseen liittyviin asioihin. Silti hiemankin pidempi visiitti riittää jättämään Tukholmasta paremman kuvan kuin kännihuuruissa hortoileminen kaupungilla pitkäksi vedetyn laivabileillan päätteeksi.

Mitä nähtävää Tukholmassa on?

Suomalaisesta näkökulmasta Tukholmassa ei ole valtavasti nähtävää. Itse asiassa Tukholma ja Helsinki ovat melko samankaltaisia kaupunkeja, joten toisinaan suomalaisena tuntuu, että ei edes ole ulkomailla. Toisaalta esimerkiksi Åhlensin tavaratalo on todennäköisesti monien ihmisten mieleen Stockmann-tyylisenä shoppailukohteena. Noin muutoin on hieno nähdä juurikin Sergelin tori ja kuninkaanlinna. Itse ihastuin erityisesti Tukholman pääkatuun eli Drottninggataniin, jonka varrella on lukuisia ruokapaikkoja ja erilaisia putiikkeja.

Ehkä kokonaisuutena Tukholma ei ole niinkään mikään nähtävyyksien kaupunki, vaan suurin nähtävyys on se, millaisia paljon puhutut naapurimme oikein ovat. Ruotsalainen mentaliteetti ja tunnelma on se, mikä meitä eniten Ruotsissa kiinnostaa. Yleisesti ottaen tukholmalaiset ainakin ovatkin hyvännäköistä ja ryhdikästä porukkaa.

Kielikysymys

Suomessa väännetään paljon kättä siitä, pitäisikö ruotsin opiskelun olla pakollista vaiko eikö. Totuushan on, että Ruotsissa puhuttava niin sanottu riikinruotsi on huomattavan erilaista Suomessa puhuttavaan suomenruotsiin. Tästäkin syystä suomalaiset turistit saattavat ulkomailla ollessaan arastella tavanomaistakin enemmän koulusta opittujen oppiensa hyödyntämistä ulkomailla. Toisin kuin vaikkapa englantia puhuvissa maissa, Ruotsissa paikalliset äkkäävät saman tien Suomessa opetetusta kielimuodosta, että kyseessä on suomalainen eikä ruotsalainen. Tämä voi helposti luoda keskusteluun kiusallisen dynamiikan.

Minä olen aina Tukholmassa vieraillessani pyrkinyt puhumaan ruotsia, koska en haluaisi ajatella, että kaikki yläasteen ja lukion ruotsin tunnit ovat menneet hukkaan. Asiointikielenä ruotsi nimittäin vielä menee, kunhan kukaan ei päädy kysymään liian monimutkaisia kysymyksiä. Vaikkapa jo Subway-ravintolassakin vierailu on jo hieman haastavaa, kun pitää osata sanoa muutakin kuin ruokalistalla seisova ruuan nimi.

Mennäkö vai eikö mennä?

Tukholma on halpa matkakohde suomalaiselle, joskin hintataso on aika lailla Suomen kanssa sama ellei jopa hitusen korkeampi. Suosittelen kuitenkin tekemään jonain päivänä jonkin astetta pidemmänkin visiitin tähän kiehtovaan kaupunkiin. Ruotsista kuitenkin puhutaan Suomessa aivan jatkuvasti, joten siinä mielessä haalitut tiedot kyllä maksavat itsensä takaisin. Aina voi sitten todeta, että “niin joo Ruotsi, siellähän minä vietin aikanaan viikon aikaa”.

Aivan vähintäänkin kannattaa lähteä Päivä Tukholmassa -risteilylle tsekkaamaan kaikki pääpaikat. Tämä todennäköisesti vie suurimman nälän pois, ainakin jos näitä päiviä Tukholmassa tulee tehtyä useamminkin kuin yksi elämässä.

Tallinna

Samoin kuin Tukholma, myös Tallinna on tullut sadoille tuhansille suomalaisille tutuksi nimenomaan laivaristeilyn kautta. Myös Viron pääkaupungissa pääsee nimittäin viettämään aikaa Päivä Tallinnassa -tyylisillä risteilyillä. Seuraavassa on käsiteltynä, miten nämä yleensä toteutuvat:

  1. päivä: Lähtö Helsingistä, muutama tunti Tallinnassa ja paluu Helsinkiin

Tallinnan etäisyys Helsinkiin on niin lyhyt, että risteily ja matka hoituu tavallisesti yhdessä vuorokaudessa. Tavallisesti matkaan lähdetään varhain aamusta ja takaisintulo sijoittuu noin iltayhdeksään. Hieman näissä on yleensä valinnanvaraakin, mutta tavallisesti suomalaiset matkustavat Viroon muutamaksi tunniksi kerrallaan.

Valitettavan usein suomalaiset ovat humalassa Tallinnassa vieraillessaan, mistä paikalliset eivät oletettavasti juurikaan tykkää. Suomi on tunnetusti Viroa rikkaampi maa, joten känniset suomalaisturistit ovat tulleet kyllä paikallisille tutuksi. Valitettavan usein kaupunkiin ei edes mennä pienessä sievässä, vaan porukkaa lähtee hortoilemaan kaupungille räkäkännissäkin.

Mitä nähtävää Tallinnassa on?

Tallinna on melko pieni kaupunki, jonka tärkeimmät nähtävyydet ja paikat ehtii nähdä muutamassa tunnissa. Toisaalta vieläkin enemmän suosittelisin yöpymään myös tässä naapurikaupungissa pidempäänkin, jolloin pääsee oikeasti perille siitä, millainen virolainen mentaliteetti on. Erityisen kiehtovia alueita ovat muun muassa kaunis vanha kaupunki sekä toisaalta Koplin kaltaiset vanhat alueet, joihin pääsee kätevästi ratikalla. Kuten tavallista, myös Tallinnassa keskustan seutu on kaikista kalleinta aluetta, mutta kun lähtee hiemankin pidemmälle pällistelemään, niin hinnat putoavat.

Mennäkö vai eikö mennä?

Tallinnassa on monia hyviä puolia, joista yksi suurimmista on luonnollisestikin hintataso. Me suomalaiset pidämme halvoista asioista, ja Virostapa niitä saa. Noin muutenkin esimerkiksi viron kieli on suomalaisen korvaan hauskaa kuunneltavaa ja jo sinänsä syy mennä tsekkaamaan, mistä tässä etelänaapurissa on kyse.

Matkailu on aina avartavaa, ja missä tahansa kaupungissa voi pitää hauskaa. Aina ei tarvitse mennä palmupuiden alle Espanjaan tai kaupunkilomalle Roomaan. Yhtä lailla Tukholma ja Tallinnakin pystyvät tarjoamaan kävijöilleen hauskoja ja viihdyttäviä kokemuksia sekä kaivattua vaihtelua arkeen – myös pidemmäksi aikaa kuin vain muutamaksi tunniksi.