Kirjoittaja Aihe: Avoliitto  (Luettu 6995 kertaa)

puh

  • Vieras
Vs: Avoliitto
« Vastaus #30 : 12.10.2010 - klo:09:12 »
Mietittiin kanssa että olihan se Joosefkin kihlattunsa Marian kanssa jerusalemissa yötä tallissa yhdessä... Ja pakeni Egyptiin sitten Herodesta suorilta...

Samaa mieltä kätsyn kanssa, että ei tunnettu seurustelua Raamatussa, vaan nimenomaan mentiin heti kihloihin kn vanhemmat sopivan ehdokkaan löysi.

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 821
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #31 : 12.10.2010 - klo:11:39 »
Luulen, että meillä länsimaisilla ihmisillä on aika vähän ymmärrystä siitä, millainen sopimusavioliitto oikein on. Helposti miellämme sen vanhempien sanelemaksi jutuksi, joka tulee aivan puskista lapselle. Jos kyseessä olisi joku lasten sortamiseen ja tyytymättömiin avioliittoihin johtava järjestelmä, uskoisin, että se olisi varmasti kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Joosef kyllä ihan itsenäisesti - jopa ilman vanhempien kanssa konsultointia - oli purkamassa kihlausta, kun huomasi, että kihlattu on raskaana, eikä hän voinut olla isä. Samoin Simsonin tapauksessa nähdään ihan toisenlainen maailma sopimusavioliitoista:

     Eräänä päivänä Simson kävi Timnassa ja näki siellä filistealaisen tytön. Palattuaan
     kotiin hän kertoi vanhemmilleen: "Näin Timnassa filistealaisen tytön. Hankkikaa
     hänet minulle vaimoksi!" Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: "Eikö oman
     sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun
     pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien,
     keskuudesta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen
     ihastunut häneen." Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran
     johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan.
     Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla. Simson ja hänen
     vanhempansa menivät Timnaan. ... Sitten hän meni kaupunkiin ja puhui
     tytön kanssa, ja tyttö miellytti häntä. [Tuom. 14:1-5a, 7]


Laulujen laulu on hyvin avoin ja suorasanainen kuvaus kahden ihmisen rakastumisesta ja intiimistä suhteesta. Vasta luvussa 6 kuvataan häät ja luvussa 7 hääyö. (Häihin valmistautumisesta on tosin jo luvussa 3.) Sitä edeltävät luvut kyllä puhuvat aika kauniisti toisiin tutustumisesta ja jopa erottisesta jännitteestä, joka seurustelevan parin välillään on. Itse en saa mitenkään vaikutelmaa karusta nuijan kopautuksella solmittavasta avioliitosta vaan pikemminkin juuri seurustelusta.
Marko Sagulin

KokoDino

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 359
  • Rock For God`s Sake!!!
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #32 : 12.10.2010 - klo:11:42 »
Mitä mieltä olette kihlauksesta? Itseäni hieman ihmetyttää, että jengi menee kihloihin ja sitten eroaa. Kihlaushan on lupaus avioliitolle ja Jumalan silmien edessä lupaus on pyhä ja kestävä, jota ei saisi rikkoa.
The Road - Antaa palaa<3<3<3<3

Kätsy

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 452
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #33 : 12.10.2010 - klo:14:39 »
Niin, no pointtini ei ollutkaan se, että järjestetyt avioliitot olisivat jotain hirveää julmuutta, sillä tiedän etteivät ne sitä olleet, vaan lähinnä halusin sanoa sen, että silloin ei ollut samanlaista seurustelua kuin nykyään. Ainakin suuri erottava tekijä on esim. suuteleminen. Mutta en tietenkään ihan varma ole, joten lukaisen sen laulujen laulun kohta uudestaan ennenkuin jatkan asian kommentoimista sen enenpää.

Toi kihlaus on mielestäni sellainen juttu, että siihenkään ei pitäisi ryhtyä ennenkuin on ihan varma, että toisen kanssa haluaa elämänsä viettää ja mennä naimisiin. Ja siihenkin pitää olla valmis. Niinkuin eräs ystäväni on minulle sanonut, että vaikka hän jo ensimmäisen seurustelu vuotensa jälkeen tiesti haluavansa olla poikaystävänsä kanssa koko elämänsä, niin silti hän ei ollut valmis menemään kihloihin. Ja hän on myös sanonut, että jos he olisivat menneet sen ensimmäisen vuoden jälkeen kihloihin, niin hän tietää etteivät he nyt olisi yhdessä. Kihlaus liian aikaisin olisi tuonut niin nuorelle kuin hän silloin oli liikaa paineita. Nyt sen sijaan ystäväni meni kolmen vuoden seurustelun jälkeen kihloihin poikaystävänsä kanssa ja häiden ajankohtakin on jo sovittu (ei ihan tarkkaa päivää, mutta suurinpiirtein).

Kihlaus on lupaus avioliitosta ja silloin kun menee kihloihin pitäisi olla jo tiedossa se aika, milloin naimisiin mentäisiin. Näin mielestäni. Ja mitä yhdessä asumiseen tulee, niin mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Koska on oikeasti olemassa ihmisiä, joille kiusaus ei edes silloin kasvaisi liian suureksi. Jonkun sortin Jumalan lahja varmaankin se. Mutta jos tietää, että kiusaus tulee olemaan liian suuri, niin silloin ei kannata muutta yhteen. Ja joskus kiusaus voi olla liian suuri ihan vain silloinkin kun pari on kaksin yhdessä tietäen, ettei häiriötekijöitä tule. Mutta yhteen muuttamisenkin pitäisi kyllä tapahtua aikaisintaan sitten kun ollaan kihloissa. Minulle ainakin kihloissa olo tarkoittaa sitä, että mennään naimisiin ja tullaan olemaan koko elämä yhdessä.

Ja sitten sitä yhteen muuttamisenkin aikaa voi miettiä. Tai siis että muuttaako yhteen monta vuotta ennen naimisiin menoa ja asuu 24/7 yhdessä, vai onko se sellaista, että yhteinen kämppä on, vaikka toinen asuu siellä vain viikonloput. Monesti tämä jälkimmäinen saattaa jopa tarkoittaa sitä, että ollaan vähemmän yhdessä kuin normaalisti. Mutta esim yhteenmuuttaminen voi olla ihan hyvä idea jos esim häät on puolen vuoden päästä. Silloin on aikaa järjestää koti kuntoon niin että sittenkun on häästressistä vihdoin päässyt, niin ei tarvitse koti stressiä aloittaa. Vaikka toisaalta, ennen häitä on varmaan aika paljon kaikkea muutakin tehtävää kuin kodin laitto. Mutta niin, pointtini on se, että en itse koe yhteen muuttamista miksikään synniksi. Ei sitä ole ainakaan suoraan Raamatussa kielletty. Enkä tuomitse ystäviäni jotka ovat yhteen muuttamassa tai muuttaneet. Enkä heti epäile, että siellä harrastetaan villiä ja vapaata seksiä joka välissä. Mutta avoliitto siten miten monet sen täällä foorumilla käsittävät, eli asutaan yhdessä monia vuosia ja hankitaann lapsia eikä häistä ole ikinä tietoakaan, niin se ei mielestäni ole hyvä. Itse en kuitenkaan pidä avoliittona sitä, että pari ennen häitä muuttaa yhteen. Se on mielestäni vain yhdessä asumista, vaikka tiedänkin lainkirjan ajattelevan asian eritavalla.

Ja sitten vielä semmoinen, että tässäkin asiassa varmaan omat kokemukset merkitsee paljon. Tai siis (anteeksi kärkäs tyylini) helppo se teille jotka olette aina asuneet uskovassa perheessä ja joille on lapsesta asti kerrottu miten asioiden uskovan mielestä pitäisi olla, on sanoa että yhdessä asuminen on täysin väärin. Ne joilla on erilaisia elämän kokemuksia, eivät pystykään ehkä niin aukottomasti sanomaan sen olevan väärin.

pyrski

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 909
  • oma teksti
    • Profiili
    • Blogini maailmalta
Vs: Avoliitto
« Vastaus #34 : 12.10.2010 - klo:18:30 »
Mitä mieltä olette kihlauksesta? Itseäni hieman ihmetyttää, että jengi menee kihloihin ja sitten eroaa. Kihlaushan on lupaus avioliitolle ja Jumalan silmien edessä lupaus on pyhä ja kestävä, jota ei saisi rikkoa.

Millä perusteella kihlaus olisi Jumalan silmien edessä pyhä ja kestävä lupaus, jota ei saisi rikkoa? Itse en ole moista ajattelutapaa ikinä kuullut. Kihlaus on lupaus, mutta ei mielestäni välttämättä sen pyhempi tai hengellisesti suurempi kuin lupaukset yleensä. (siis totta kai se nyt eroaa esim. lupauksesta tulla ajoissa tapaamiseen tai blaah)

Jos kihlauksen aikana huomaa itse tai Jumala puhuu selvästi, että se kihlattu ei oikeasti ole se, kenen kanssa tulee mennä naimisiin, niin mielestäni on väärin mennä naimisiin vain kihlaukseen nojautuen. Kihlauksen voi purkaa, eikä se mielestäni itsessään ole mikään synti, etenkin jos molemmat osapuolet ovat samaa mieltä.

Itseäni ei nykyajan avioerotilastojen valossa hirveesti noi kihlauksenpurut huoleta. Siitä aiheutuvia sydänsuruja ja muita kuitenkaan väheksymättä!
Arrested by your truth and righteousness
Your grace has overwhelmed my brokenness
Convicted by your Spirit, led by your Word
Your love will never fail, Your love will never fail

Kätsy

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 452
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #35 : 13.10.2010 - klo:20:05 »
Tietysti tohon mitä kihlaus merkitsee, vaikuttaa myös se, minkälaisia kokemuksia jollakulla on kihlauksesta. Esim pääkaupunkiseudulla on ilmeisesti yleistä mennä kihloihin parin seurustelukuukauden jälkeen. Se on mielestäni vähän väärin. Kyllä sen kihlauksen täytyisi mun mielestä tarkoittaa jotakin muutakin kuin vain pakollista rutiinia seurustelussa. Mulle se on ainakin lupaus avioliitosta, eikä sitäkään siksi saisi tehdä ilman mietintää. Mutta tottakai parempi on erota kihlauksesta kuin avioliitosta. Meinasihan Raamatussa Joosefkin purkaa kihlauksensa Marian kanssa kuultuaan tämän olevan raskaana.

Kätsy

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 452
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #36 : 13.10.2010 - klo:20:09 »
Niin, tosta avoliitto asiasta vielä sen verran, että ymmärrän kyllä sen, että se saatta joillekin antaa väärän kuvan. Omasta mielestäni se ehkä pikemminkin tarkoittaa, että pari on vakavissaan. Jos sen siis tekee "oikeassa" vaiheessa suhdetta. Siis esim yhteen muutto kahden viikon jälkeen on mielestäni naurettavaa ja kertoo vain siitä, että pian jotakuta sattuu ja pahasti.

Pastori Karvinen

  • Moderaattorit
  • Jäsen
  • *****
  • Viestejä: 84
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #37 : 14.10.2010 - klo:00:08 »
Lainaus
Omasta mielestäni se ehkä pikemminkin tarkoittaa, että pari on vakavissaan. Jos sen siis tekee "oikeassa" vaiheessa suhdetta.

Minulle vakavissaan olemisesta kertoo se, että on valmis aloittamaan sen yhteiselon, ei "kotista leikkimällä", vaan sitoutumalla toiseen 100% avioliitossa.

Mikä on muuten "oikeassa" vaiheessa suhdetta? Kuka sen määrittelee? Tällaisena arvorelativistisena (kukin tekee siten mikä hyvältä tuntuu) aikana veikkaan, että kaikilla on mielestään "oikea" vaihe suhdetta...

Tuolla nettipapin palstalla on näköjään  ollut kirjoittelua samaisesta aiheesta. Varmaan moni onkin jo lukenut, mutta tässä linkki, joka tarjoaa joitakin uusia näkökulmia:
http://www.kla.fi/keskustelu/index.php?topic=104.0

Minulla on uskova ystävä, joka aikoinaan muutti avoliittoon (tämä tapahtui reilut kymmenen vuotta sitten), ja perusteli tekoaan sillä, että he ovat vakavissaan ja aikovat mennä vihille muutaman vuoden sisällä.
Ystäväni avoliitto päättyi lopulta eroon, kaikesta "itsevarmuudesta" huolimatta. Kokemus avasi hänen silmänsä. Hän kertoi, että on läksynsä oppinut, ja että ratkaisu, jonka hän oli tehnyt, oli ollut väärä. Nyttemmin hän on naimisissa, ja teki muuten asiassa siten, että aloitti yhteisen elämisen sen kaikkine puolineen vasta naimisiinmenoon jälkeen. Ei oo katunu sitä.
« Viimeksi muokattu: 14.10.2010 - klo:01:09 kirjoittanut Pastori Karvinen »
Henri Karvinen

KokoDino

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 359
  • Rock For God`s Sake!!!
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #38 : 14.10.2010 - klo:01:49 »
Pyrski, en tarkoittanut, että kihlaus ois välttämättä pyhä, mutta lupaus on pyhä ja sitova. Jos me valehtelemme, niin silloinhan olemme rikkoneet myös Jumalaa vastaan.
Siitä en toki ole varma, että kuinka moni pitää kihlausta lupauksena avioliittoon.

Ja mitä tulee siihen että Joosef oli purkamassa kihlauksen, niin ensinnäkin silloin oli vielä "laillista" erota, kunhan paperisodan hoiti pois alta.
On myös otettava se huomioon, että Joosef todellakin luuli, että Maria on häntä pettänyt, joten uuden testamentin mukaan ero olisi ollut laillinen.

Itteeni vaan ihmetyttää, kun nykyään keksitään niin miljoona eri syytä, jotta voidaan erota. Miks me ei voida vain tutustua ensin kunnolla ja sitten vasta ruveta seurustelemaan. Itsellä on monia suhteita ollut elämäni aikana ja kadun niitä, koska ryntäsin suoraan suhteeseen, enkä tutustunut kunnolla.

Yks mikä olis tärkeetä oikeesti kertoa usein nuorille, on se, että suhde ja avioliitto ei perustu ainoastaan tunteisiin. Jokaisessa avioliitossa tulee hetkiä, jolloin kysytään tahtoa, koska tunteet eivät ole aina vahvimmillaan.
Ei Kristuskaan katso, kuinka onnistutaan kaikessa täydellisesti, tai osataanko aina olla niin tunteellisia. Kristus katsoo, että tahdommeko rakastaa ja antaa meille sen mukaan.

Näin siis olen itse asioita ymmärtänyt näillä mun "suurilla" aivoillani :D
The Road - Antaa palaa<3<3<3<3

Ingu

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 28
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #39 : 14.10.2010 - klo:23:28 »
Täällä on jo kirjoiteltukin monenlaista, mutta laitanpa nyt vielä joitain näkökulmia. Alkuun haluan sanoa, että en kirjoita tätä tuomitakseni niitä ihmisiä, jotka ovat päättäneet yhteen muuttaa.

Kotona asuessa ja naimattomana ihmisen perhe on lapsuuden perhe. Naimisiin mentäessä aloitetaan tietyllä tapaa uusi perheyksikkö. Tämän viestiketjun skenaariossa eli seksittömässä avoliitossa ollaan tietyllä tapaa muodostettu uusi perheyksikkö – mutta tietyllä tapaa ei. Seurustellessa ollaan erilliset yksiköt. Avioliitossa ollaan yksi yksikkö. Avoliitto on jotain siltä väliltä. Hieman sekavaa.

Jos asuu yhdessä, myös koti on yhteinen. Jos tulee kiusaus harrastaa seksiä, ei ole niin helppoa paeta paikalta kuin jos osoite on eri. Ainahan voi lähteä lenkille tms., mutta joka tapauksessa tilanne on monimutkaisempi.

Jos haluaa säästää seksin avioliittoon, voi vertaustuki auttaa. Kiusauksista voi puhua ystävien kanssa. Avoliitossa kynnys ottaa yhteyttä ystäviin lienee korkeampi. Lisäksi ystävien rooli ”valvojina” vaikeutuu. Kovin moni ei kehtaa kysellä avoliitossa asuvilta ystäviltään, että ”mitenkäs se on sen seksin laita…”

Viestiketjussa oli puhetta siitä, että seurusteluun ei-uskovissa suhteissa kuuluisi seksi aika lailla normina. En usko, että läheskään kaikissa ei-uskovien seurustelusuhteissa on seksiä - eikä ainakaan heti. Ihmisten mielissä avoliittoon kuitenkin ehdottomasti liitetään seksi. Aika kovasti saa selitellä, jos ei halua ihmisten olevan väärissä kuvitelmissa.

Kysymys kuuluu myös: Miksi tehdä elämä itselleen monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi? Rahanko takia? Tähän ikään mennessä on tullut jokunen – myös kristittyjen – avoliitto nähtyä. En ole kysynyt parien seksielämästä, mutta minulla on jotenkin sellainen olo, että lopulta ainakin melkein kaikissa ellei kaikissa tapauksissa seksiä on taidettu avoliiton aikana harrastaa. Oli ajatus ennen yhteen muuttamista mikä tahansa.

Sen sijaan, että kysyy, onko avoliitto ilman seksiä syntiä, voisi kysyä Jumalalta, että mitä Hän juuri nyt haluaa minun/meidän elämälle? Jumala antaa kaiken, mitä Hänen tahtonsa tapahtumiseen tarvitaan. (Myös rahat kahteen vuokraan, jos tarvetta on.)

Lopuksi: Aie ei ole sama kuin toteutuminen. Aie on aina aie.
« Viimeksi muokattu: 14.10.2010 - klo:23:58 kirjoittanut Ingu »

Ingu

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 28
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #40 : 14.10.2010 - klo:23:37 »
Tässä on neljä skenaariota Matin ja Maijan avoliitolle. M & M ovat kristittyjä, eivätkä aio harrastaa seksiä avoliitossa.

1) M & M menevät lopulta naimisiin. Eivät harrasta seksiä ennen sitä.

Ihan hyvä. Eikö kuitenkin tietyllä tapaa olisi ollut mukava aloittaa yhteiselämä kokonaisuudessaan ja kunnolla samalla kertaa?


2) M & M menevät lopulta naimisiin. Aikeista huolimatta harrastivat kuitenkin seksiä ennen papin aamenta.


Jos oletus on, että esiaviollinen seksi on väärin, niin…
Syyllisyys voi olla aika kova – siitä huolimatta, että kaiken saa uskoa anteeksi. Syyllisyys voi heijastua monin tavoin suhteeseenkin.
Loppu on kuitenkin hyvin, ainakin jos armo ja anteeksianto saavat paistaa parin elämään.

3) M & M eroavat. Seksiä ei ole harrastettu.

Seurustelusuhteen päättymisellä on taipumusta olla vaikeaa. Vielä hankalammaksi sen saattaa tehdä se, jos on asuttu yhdessä. Henkinen side kun voi olla vielä vahvempi.

Eroaminen käy myös helposti hankalammaksi, jos asutaan yhdessä. Henkisistä syistä ja myös käytännön järjestelyjen kannalta eropäätöstä saattaa helposti lykätä. Elämä pitäisi järjestellä täysin uudestaan.

Kyllä sitä näkee yhdessä asumattakin, voisiko yhteiselo toimia. Arkea oppii elämään yhdessä myös asumatta yhdessä. Se, tulevatko riidat vessapaperirullasta vai tiskikoneen täytöstä, on triviaalia. Seurustelussa näkee kyllä, millainen keskinäinen yhteys on.

Avoliitto voi myös mutkistaa tulevia perhesuhteita. Ei liene kovin mukavaa selitellä tulevalle vaimolle/miehelle (ja lapsille) ym. oman aiemman avoliiton kiemuroita ja seksittömyyttä…

4) M & M eroavat. Seksiä on harrastettu.

Ei ole kiva tilanne. Omat aikeet ovat epäonnistuneet moninkertaisesti. Ei olla pysytty moraalisessa päätöksessä ja lisäksi toive avioliitosta ja yhteisestä loppuelämästä on romuttunut. Tuloksena on rikkinäisyyttä ja syyllisyyttä.
Toivoa tilanteeseen voi saada armosta ja anteeksiannosta. Jäljet kuitenkin jäävät.

Kätsy

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 452
    • Profiili
Vs: Avoliitto
« Vastaus #41 : 18.10.2010 - klo:16:16 »
Yks mikä olis tärkeetä oikeesti kertoa usein nuorille, on se, että suhde ja avioliitto ei perustu ainoastaan tunteisiin. Jokaisessa avioliitossa tulee hetkiä, jolloin kysytään tahtoa, koska tunteet eivät ole aina vahvimmillaan.

Tästä oli todella hyvä opetus joskus Monika ja Markku Viitaloilta. Sellaista opetusta kaipaisi kyllä lisää. :)

Sen sijaan, että kysyy, onko avoliitto ilman seksiä syntiä, voisi kysyä Jumalalta, että mitä Hän juuri nyt haluaa minun/meidän elämälle? Jumala antaa kaiken, mitä Hänen tahtonsa tapahtumiseen tarvitaan. (Myös rahat kahteen vuokraan, jos tarvetta on.)

Viisaasti sanottu. :)

Viestiketjussa oli puhetta siitä, että seurusteluun ei-uskovissa suhteissa kuuluisi seksi aika lailla normina. En usko, että läheskään kaikissa ei-uskovien seurustelusuhteissa on seksiä - eikä ainakaan heti.

Oikeastaan pikemminkin monet tämän ikäiset ajattelevat, että jos joku seurustelee toisen kanssa, niin se automaattisesti tarkoittaa, että nämä harrastavat myös seksiä. Eli monelle ei-uskovalle saattaa tulla pelkästä seurustelusta kuva, että noi harrastaa seksiä.

kyselijä

  • Vieras
kysymys raamattua tunteville
« Vastaus #42 : 24.02.2011 - klo:23:55 »
Avioliittohan on Jumalan asettama jo aikojen alusta.Kuitenkin minua hämmästyttää se, miten vanhan testamentin aikoina avoiliitot solmittiin. Olen saattanut ymmärtää asian väärin, mutta sellaisen vaikutelman lukemastani sain, että
morsian julkisesti muutti sulhasen asumukseen ja tämä oli julkinen merkki kaikille siitä, että he olivat solmineet liiton.
Noin yksinkertaistettuna. En löytänyt mitään varsinaisia yhteiskunnalliisia tai virallisia ja byrokraattisia tapahtumia ennen liiton voimaantuloa tms. Ja tämä laskettiin Jumalan siunaamaksi liitoksi ymmärtääkseni.
kaipaisin kovasti asiantuntevaa kommenttia sille, olenko ymmärtänyt asian aivan pieleen? Eikö silloin myös avoliitto täytä raamatussa kerrotun liiton solmimisen tunnusmerkit?